Surujen saari

Vuonna 1719 perustettiin Seilin saarelle hospitaali spitaalisten eristämiseksi muusta yhteiskunnasta. Seilin saari valikoitui osin sen tähden, että siellä oli sopivan mouheva hiekkamaa haudata kuolleet. Samaan aikaan saaren toista osaa asuttivat mielisairaat, joiden hoitopaikaksi Seili koitui vuonna 1689. Surullisen kuuluisa hoitopaikka suljettiin vasta 1960-luvulla. Viimeinen lepratautinen taas kuoli 1700-luvun lopussa asuttuaan saarella yli viisikymmentä vuotta. Tarinan mukaan tällä Malin Mattsdottirilla ei edes ollut lepraa vaan hän oli joutunut saareen juonittelun uhrina. Sinikka Lehtinen on kirjoittanut aiheesta kirjan Kohtalona Seilin saari.