27.8.2016

Röyhkeä kusetus

Särkänniemen johto on tämän illan aikana aloittanut salaisen invaasion delfiinien siirtämiseksi pois Tampereelta. Kukaan ei tunnu tietävän uutta sijoituspaikka. Särkänniemen vastuullinen johto ei vastaa tiedusteluihin. Media ja luontoaktivit seuraavat tilannetta paikan päällä. Delfinaarion ympärille on rakennettu aita ja poliisit ovat paikalla pitämässä järjestystä yllä.

Animalia ja muut eläinsuojelujärjestöt, jotka kuvittelivat olevansa jonkinlainen osapuoli ja toimija asiassa, on sivuutettu täysin. Eläintenpuolustajat olivat se taho, joka laittoi mielipidevyöryn liikkeelle alun alkaen vaatimalla delfinaarion sulkemista. Eläintensuojelijoilla sen enempää kuin Särkänniemen johdolla ei ollut mitään järkevää jatkosuunnitelmaa delfinaarion sulkeuduttua vuosi sitten.

Eläintensuojelijat mokasivat pahemman kerran ja tapahtumaketju kertoo asiantuntemattomuudesta ja kokonaisvaltaisen ja oikeasti eläinten parasta ajattelevan asiantuntijuuden puutteesta. Ainut kertako? 

Särkänniemi taas saa siipeensä hetkellisesti. Riippuu siitä miten pitkään pettyneet eläinaktivistit jaksavat asiasta meuhkata. Ihmiset unohtavat kuitenkin nopeasti. Lapsiperheet jaksavat hyöriä jatkossakin iloisen äärellä. Eettinen asioiden problematisointi ei kuulu keskivertovirtasen arkeen. Sen varaan Särkänniemessä laskettiin.

17.8.

Esitykset takaisin

Hesarin päätoimittaja vaikenee. Sen sijaan Aamulehden päätoimittaja Jouko Jokinen vastasi sähköpostiviestittelyyn. Hänen esityksensä ei ole delfiinien lopettaminen vaan hän on halunnut nostaa senkin vaihtoehdon esiin. Hän toivoo, että päätöksiä asian suhteen Tampereella tehtäisiin pikaisesti. Animalian fb-sivuilla käydään keskustelua Jokisen oudosta ulostulosta asiassa. Nyt alkaa olla ihmisillä delfiinien puolesta hätä. Lehtien intresseissä on tietenkin sähköistää  mielipideilmastoa. Saavat uutisia…

Mutta – pragmaattisesti ajatellen - kannattaisiko tilanne nyt rauhoittaa ja näytökset delfinaariossa palauttaa. Älykkäinä eläiminä nelikko lienee ollut kummissaan kun esitykset loppuivat vuosi sitten kuin seinään. Sitä duuniahan ne ovat ikänsä tehneet ja varmasti myös siitä nauttivat. Eläinten elämänlaatu paranisi ja arki palaisi. Nyt kun se turvakotikaan ei ole vielä valmis niin odoteltaisiin rauhassa. Särkänniemikin saisi lipputuloja esityksistä. Ehkäpä koko tämä farssi on toiminut hyvänä markkinointina ja eläimet olisivat meille kaikille entistä rakkaampia, paitsi tamperelaisten lemmikkeinä, myös meidän kaikkien muiden. Taloudellisesti asiassa lienee vaihtoehtoja; toimittaja Laitisen (Aamulehden) esittämä delfiinivero, yleinen rahankeräys... Ja miten ollaan Särkänniemessä kartalla talouden suhteen kaiken kaikkiaan? Olisiko siellä petrattavaa??

Mutta mitä kuuluu Delfille, Veeralle, Leeville ja Eevertille. Hyvää vaan, vastataan Särkänniemestä. Nelikko on seitsemän hoitajan huomion keskipisteenä. Päiväohjelmaan kuuluu edelleen eläinten virikkeellistäminen vaikka yleisöä ei paikalla olekaan. Samoja temppuja tehdään.

15.8.

Avoin kirje Hesarin päätoimittajalle

Näyttäisi siltä, että valtalehdistö on ratkaissut Tampereen delfiiniongelman. Aamulehden päätoimittaja meni esittämään heinäkuussa kirjoituksessaan eläinten lopettamista. Tämän päivän Hesarissa toimittaja Jukka Harjun jutussa Aamulehden päätoimittaja Jouko Jokinen pääsee jälleen ääneen. Jokisen mukaan hänen ehdotustaan seurasi ”yllättävä” hiljaisuus. Kansa hänen mukaansa ikään kuin hyväksyi Veeran, Delfin, Leevin ja Eevertin lopettamisen. Ei pidä paikkaansa. Somessa otettiin hyvin voimakkaasti kantaa eläinten puolesta. On esitetty myös konkreettisia vaihtoehtoja tilanteen ratkaisemiseksi; on kerätty adressia eläinten säilyttämiseksi Tampereella. Jokisen isännöimän Aamulehden toimittaja Vesa Laitinen ehdotti tamperelaisille ylimääräistä veroa eläinten ylläpitämiseen. Ajatus sai kannatusta ja joku ehdotti jo valtakunnallista keräystä. Kaikki tämä loistaa poissaolollaan toimittaja Jukka Harjun jutussa.

En ole myöskään nähnyt median kyseenalaistavan asenneilmaston muutosta Tampereella esiintyviä delfiinejä kohtaan. Miten Särkänniemi on luodannut tämän mielipidemuutoksen? Kesäkauden täydet katsomot eivät ainakaan puhu väittämän puolesta. Ns. eläinsuojelijoiden mielipide on käynyt selville kyllä alun alkaen. Heidän ajatuksensa luonnontilaisen turvapaikan puolesta on outo. Sellaista turvapaikkaa ei ole olemassakaan. Rahoitusta ollaan vasta keräämässä.

Tampereen delfiineihin liittyy hyvin paljon tunnetta. Sen Harju tuo hyvin jutussaan esiin. Veeran, Delfin, Leevin ja Eevertin kohtaloilla on väliä ihmisille, meille kaikille. Pitäisi ainakin olla, itsemme takia.

22.7.2016

Särkänniemen kesäkissat

Olisi mielenkiintoista tietää, mitä käytännössä tarkoitti Särkänniemen johdon toitottama mielipideilmaston muutos heidän tehdessä delfinaarion lakkauttamispäätöksensä. Kuinka suuri osa kansalaisista halusi delfinaarion säilyvän Tampereella ja miten huomattava osa oikeasti sen lakkauttamista? Kuunneltiinko asiassa eniten ääntä pitävää tahoa? Animalia samoin kun SEY ja Oikeutta eläimille puhuivat lopettamisen puolesta näkyvästi ja olivat näin ollen huomattavia mielipidevaikuttajia ja osasyyllisiä tilanteeseen johon Tampereella on jouduttu. Eläimet ovat edelleen tyhjän panttina delfinaariossa. Esitykset lopetettiin viime vuoden puolella ja Veeralle, Delfille, Leeville ja Eevertille haetaan uutta sijoituspaikkaa. Syntynyt pattitilanne ei ole kenenkään kannalta hyvä.

Eläinsuojelijat ovat puhuneet alusta saakka delfiinien osittain luonnontilaisen turvapaikan puolesta. Sellaista ollaan vasta nyt rakentamassa. Minne he ajattelivat eläimet siirrettäväksi odottamaan turvapaikkahankkeen valmistumista, hankkeen, johon vasta rahoitusta haetaan?

Särkänniemen johto sen sijaan ei ajattele selvästikään muuta kuin rahaa. Koko Särkänniemen huvipuiston kassa oli toissa vuonna pari miljoonaa miinuksella. Niinpä kustannuksiltaan kallis delfinaario joutui suurennuslasin alle. Mutta kuinka kävikään? Pää jäi vetävän käteen ja delfiinit altaaseen. Mitään kelvollista paikkaa ei Särkänniemen johto eläimilleen pikaisesti löytänytkään. Nyt ovat esitykset loppuneet, samoin lipputulot. Hötkyilyn seurauksena Särkänniemi ja koko Tampere on sosiaalisessa mediassa piruilun kohteena. Kannattaisikohan Tampereella tarkemmin tarkastella huvipuistonsa liikejohdon kaupallista pätevyyttä? Onhan huvipuiston ja sen delfinaarion toiminnasta vastaava yhtiö Tampereen kaupungin omistuksessa.

Jotakin viisastakin on asiassa esitetty. Aamulehden toimittaja Vesa Laitinen ehdotti ylimääräistä veroa tamperelaisten kannettavaksi. Satsaus olisi toimittajan laskujen mukaan kymppi vuodessa. Valtaosin ihmiset olisivat tähän suostuvaisia. Ulkopuolista rahankeruutakin on esitetty. Asiantuntijana esiintyvä Animalia ei pidä ajatusta hyvänä vaan väkisin vänkää eläimiä ulkomaille. Siellä niiden olisi mukava polskia merivedessä. Särkänniemen delfiinien entinen hoitaja ei pidä ajatusta hyvänä sillä siihen liittyy liian paljon eläimiä stressaavia epävarmuustekijöitä.

Syksyllä 2015 kun delfinaarion ovet olivat sulkeutuneet lopullisesti ja yllättäen

Tampereella hissutellaan varpaillaan. Kaikki eläimiin kohdistuva inhimillinen paha tuntuisi joidenkin eläinten rakastajien mielestä kulminoituvan Särkänniemen delfiinien vankeuteen. Tähän yksinkertaistavaan hurskasteluun on sitten herännyt Tampereen poliittinen johto. Kiitosta ja mainetta niittänyt turistirysä nähdäänkin nyt paitsi eläinoikeuskysymyksenä niin myös ikävällä tavalla imago-ongelmana. Epäeettiseksi koettava toiminta lieneekin kuntapäättäjän helpompi kyseenalaistaa ja vaivihkaa ajaa alas rationaalisin taloudellisin argumentein. Ei tarvitse nääs selitellä.

Nyt kannattaisi kuitenkin olla Tampereella tarkkana. Minkämoinen ja -kokoinen on se joukko joka vaatii ”eläinsuojelullisista” syistä lopetettavaksi Särkänniemen delfiinejä tai toiminnan alas ajamista? Ovatko heidän asenteensa oikeasti delfiinejä kohtaan vilpittömät ilman sarvia ja hampaita? Onko yleinen mielipide muuttunut negatiiviseen suuntaan? Miten sitä on luodattu? Onko Särkänniemessä mietitty tarjonnan liiallisuutta? Syökö monipuolinen tarjonta asiakkaita toinen toisiltaan? Onko esimerkiksi uudistuneen kotieläinpihan eli Koiramäen vaikutusta tutkittu suhteessa delfinaarion kävijämääriin? Onko delfinaariolla oma budjetti? Mitä tarkoittaa euroissa delfinaarion tappiollisuus? Eikö Särkänniemen/Tampereen talous kestä vajetta?

Maailman merissä kuolee saasteisiin ja pyydyksiin kolmesataatuhatta delfiiniä vuosittain. Tampereen neljä delfiiniä on pieni osa maailman kaikista kolmestatuhannesta delfinaariodelfiinistä. Ne ovat olleet ja ovat hyvin tärkeässä roolissa tuomassa tietoa ja lisäämässä tämän mainion lajin tunnettavuutta.  Onkin kummallista, että ns. eläinsuojelupiirit ovat kääntäneet tämän asian kokonaan toisin päin. Särkänniemen neljän delfiinin sijasta kai tulisi meidän kaikkien olla niistä kolmestasadastatuhannesta delfiinistä huolissamme. Mitä Animalia esimerkiksi on tehnyt noiden eläinten hyväksi?  

Vankeudessa elävien delfiinien fyysisestä hyvinvoinnista kertoo jotakin niiden korkea elinikä. Delfiinien keski-ikä luonnossa on kaksitoista vuotta. Särkänniemen delfiinien iät ovat 18, 21, 34 ja 36 vuotta. Särkänniemen esityksestä paistaa kilometrien päähän tuo ihmeellinen kahden lajin vuorovaikutuksellinen yhteys jonka jokainen koiranomistaja helposti tunnistaa. Jos nyt Särkänniemessä päätettäisiin yhtäkkiä lopettaa yleisöesitykset, mitä siihen sanoisivat delfiinit Eevertti, Leevi, Delfi ja Veera. Saattaisi käydä tiettyihin rutiineihin tottuneiden älykkäiden eläinten aika pitkäksi ja elämä mennä vallan sekaisin?  Makaaberit puheet eläinten lopettamisesta sen sijaan mahtavat tuntua todella pahalta ja julmalta parhaimmillaan vuosikymmeniä eläimiä hoitaneen ja kouluttaneen henkilökunnan mielestä.  Ystävystyminen on ollut sitä paitsi molemmin puolista. Delfiini kun kykenee syviinkin tunteisiin ihmistä kohtaan. Tästä tv1 näytti alkukesästä mainion Christopher Rileyn dokumentin, jossa ”päähenkilö” Peter-delfiinin tunteita kuvattiin rakkaudeksi hoitajaansa Margaret Howe Lovattia kohtaan.

Särkänniemen delfinaariossa ei selvästikään ole haluttu antaa periksi. Vastaisku on ollut mietitty ja oivaltavalla tavalla inhimillistävä ja tunnepitoinen. Esitykseen on haettu interaktiivisuutta. Yleisöstä poimitaan joku lapsista estradille yhdessä kouluttajan ja delfiinien kanssa.  Kouluttajan ja delfiinin vesibaletti on vaikuttavaa nähtävää, poseerauskuvat lapsista yhdessä delfiinien kanssa hellyttäviä. Outoa ja arveluttavaa, saattaisi sanoa joku. Jotakin aivan ihmeellistä, sanoisi toinen.