Turkki talvella

Pomppaa tarvitsee matkailija vielä Turkinmaalla. Rannikolla päivän paistaessa tarkenee mutta sisämaassa voi kuura rahista aamuisen astujan anturan alla. Antalyan ihmemaa ravitsee kulttuurinnälkäistä matkailijaa myös talvikuukausina kuljettamalla saksalaisia, suomalaisia ja ruotsalaisia loistokkaista hotelleista toiseen. Kiertomatka on iäkkään kohderyhmänsä näköinen – mattoja, kultaa, antiikkia, apostoleja ja minareetin kutsua. Matkanjärjestäjän ajatuksena on esitellä Turkin Rivieraksi kutsuttua aluetta viemällä turisteja hotellista toiseen. Viikon aikana matkailija kallistaa päänsä neljässä tai viidessä hotellissa. Ja kun ollaan varsinaisen sesonkiajan ulkopuolella ainakin matto-, kulta- ja nahkaostoksiin sortuva säästää tuhansia liiroja.

Turkki on läntistä naapurimaataan tyrkympi. Kreikkalaiseen verrattuna turkkilainen näyttäytyy tapauskovaisena turismienglantinsa kiltisti opiskelleena matkamiehen hihassa sitkeästi roikkuvana herhiläisenä, jolla on jotakin aivan erityistä kerrottavaa turistiparalle ja jokin juoni päästä tämän rahoihin käsiksi. Eikä siinä aina tyylipisteitä jaeta. Turkkia tuntuukin kansoittavan hyvin palveluhenkinen ja kunnianhimoinen kansa, jolla on aasialainen menneisyys ja ihmiskäsitys, länsimaistuneet tarpeet  ja vahva halu näyttää koko maailmalle mistä turkkilainen kana pissii.
Henkilökulttiin helposti lankeavan turkkilaisen mielestä ei ole millään tavalla kummallista ripustaa jumalan asemaan nostetun Ataturkin kuvia ovenpieliin ja pystyttää hänen kunniakseen pystejä. Tuon maksakirroosiin kuolleen politikoimaan ryhtyneen entisen upseerin ansiot ovat kiistattomat kansakunnan  pelastajana ja radikaalin länsimaistavan uudistusohjelman läpiviejänä 1900-luvun alun Turkissa.
Kenet kreikkalainen nostaisi kansakunnan kaapin päälle, kuka pääsisi kuvana oven pieleen. Siitä ei taatusti päästäisi yksimielisyyteen. Asiasta syntyisi suuriääninen kiista. Ja jos sinne joku tulisi valituksi joutuisi tuo onneton pian pilkan kohteeksi. Kreikan taloustilanne on suistanut useat ihmiset onnettomuuksien yöhön mutta elämällä siellä on aina ollut useampi vaihtoehto. Ei kukaan eikä mikään ole kyennyt pitkäksi aikaa määrittämään reunaehtoja valtion sisältä käsin kreikkalaisten elämään. Ilmapiiri siellä on luovalla tavalla väljä ja hullunkurinen. Kreikkalainen nauraa mielellään tämän maailman edesottamuksille ja paljon myös itselleen. Siihen maailmankuvaan eivät ataturkit mahdu toisin kuin turkkilaisella, jonka elämää ovat aina määrittäneet auktoriteetit.