Kari Suhonen Salierinä Amadeus-näytelmän harjoituksissa (Matti Kykyri)

Marie Jonesin mainio näytelmä Kiviä taskussa on ihastuttanut Helsingin kaupungin teatterissa jo kolmattatoista vuotta. Oululaislähtöiset kaverukset Mika Nuojua ja Martti Suosalo ovat retkeilleet esityksensä kanssa myös maakunnissa. Rohkeasti ovat kopin haastavasta näytelmästä ottaneet Kajaanin teatterin näyttelijät Heikki Törmi ja Kari Suhonen. Kaksikko näyttelee yhteensä viittätoista hahmoa, vaihdot ovat nopeita ja tapahtuvat katsojan silmien edessä mikä tehnee esityksestä teknisesti haastavan.

Näytelmä on hauska ja mainiosti karakterisoitu. Oikeata näyttelijätyönjuhlaa. Näytelmän nimi saa oman traagisen merkityksensä esityksen edistyessä. Ei saisi verrata mutta vertaanpa kuitenkin. Olen nähnyt helsinkiläisen esityksen kerran ja kajaanilaisen tulkinnan kahdesti. Viimeksi eilen. Edellinen kerta oli esityksen valmistuttua pari vuotta sitten. Minusta Törmin ja Suhosen esitys on parempi. Yli-ikäinen Nuojuan ja Suosalon esitys pitää mm. sisällään turhaa flirttiä yleisön kanssa. Kajaanilaisten tulkinta on vain ajan myötä kypsynyt ja teknisesti parantunut. Esimerkiksi herrojen tanssikohtaus on mahtava, jalan lento korskea ja nilkan ojennus komea. Pätevinä muusikoina herrat pystyvät hyödyntämään myös soittotaitoaan esityksessä. Lisäksi esityksestä välittyy hyvin voimakkaasti näyttelijöiden välinen vahva tunnelataus, toveruus, ystävyys.

Hyvän teatterikappaleen nähtyään ja ihastuksesta toivuttuaan iskee huoli ja suru esityksen katoavaisuuden puolesta. Useimmiten näyttämöesitys jää tekijöiden ja katsojien yhteiseksi kokemukseksi joka liukenee ajan saatossa mukavien muistojen joukkoon. Niin kai se on tarkoitettu. Kajaanin tapauksessa tuskaa lisää vielä se, että Kari Suhonen on jättämässä piakkoin Kajaanin siirtyäkseen Varkauden teatterin johtoon.