31. heinä, 2017

Ajattelija ei säästä omiaan

Uusi luokkataistelu  –  terrorismin ja pakolaisuuden todelliset syyt

Slavoj  Žižek

 

KOVAT PIIPPUUN

Pakolaisvirta ja islamilainen terrorismi ovat ajaneet lännen sotien jälkeisen ajan suurimpaan kriisiin. Sitä ei selätetä pelkällä myötätunnolla ja empatialla. Vasemmistolaisen ajattelijan Slavoj Žižekin mukaan todellinen uhka lännen sosiaaliselle rakenteelle on lähtöisin kapitalismin epätasa-arvosta - - ei pakolaisista.  Žižek kehottaa liberaalia vasemmistoa nousemaan vastarintaan. ”Me olemme ne, joita me olemme odottaneet”, Žižek myötäilee vanhaa hopiti-intiaanien sanontaa ja kohdistaa sanansa vasemmistointellektuelleille, jotka odottavat epätoivoisesti uuden vallankumouksellisen toimijan saapumista itsensä ulkopuolelta. Nyt tulisi kääriä omat hihat ennen kuin on liian myöhäistä. Muutoksessa Žižek näkee nykyvasemmiston suuren tehtävän.  

Vaikein ja tärkein tehtävä on talouden radikaali muutos jonka tulisi poistaa pakolaisvirtoja aiheuttavat olosuhteet. Pääsyy Žižekin mukaan pakolaisuuteen on globaali kapitalismi ja geopoliittinen peli. ”Ehkä meidän pitää keksiä kommunismi uudestaan”, Žižek heittää. Hän nimeää vastakohtaisuuksia, jotka ovat esteenä globaalin kapitalismin loputtomalle uusiutumiselle. Ekokatastrofi, tieteellistekninen kehitys, uudet apartheidin muodot ja ennen kaikkea yksityisomistajuus. Yhteisomaisuuden yksityistäminen onkin ollut väkivallanteko, jota vastaan on puolustauduttava. Yhteisomaisuus voidaan hänen mukaansa palauttaa kollektiiviselle ihmiskunnalle myös ilman kommunismia autoritaarisen kommunitaristisen hallinnon avulla, joka turvaisi ”kotiseuduttomalle” paikan uudessa yhteisössä eri tavalla kuin kaiken salliva liberalistinen hallinto. Ulkopuolelta tulevat ja sisään pyrkivät pakolaiset edustavat ihmisyyden yhteisomaisuutta, jota globaali kapitalismi uhkaa luomalla uusia muureja ja uusia apartheidin muotoja.

Pakolaisuus on se hinta, jonka länsimaiden täytyy maksaa globaalista taloudesta. Viime vuosisatojen laajojen muuttoliikkeiden aiheuttaja on ollut kolonialistinen laajentuminen. Siirtomaaisännät sekoittivat kolmannen maailman maiden perinteiset järjestelmät ja elintavat ja samalla saivat aikaan suuria muuttoliikkeitä. Hädän ja sodan lisäksi ilmastomuutokset tulevat aiheuttamaan kolmansissa maissa entistä suurempia ongelmia jotka heijastuvat Eurooppaan. Vastaus ei löydy enää mistään epämääräisestä vapaan liikkuvuuden ajatuksesta vaan huolellisesti suunnitellusta ja hyvin organisoidusta muutosprosessista. Kaaoksen hallitsemiseksi tarvitaan yhteiseurooppalaista koordinointia ja organisointia kuten kriisialueiden läheisyyteen pakolaiskeskusten perustamisia, missä ihmiset tultaisiin rekisteröimään ja digitaalisesti dokumentoimaan. Siihen kuuluisi myös pakolaisten edelleen matkustamisen organisointi sekä heidän järjestelmällinen sijoittaminen kohdemaihin. Tämän valtaisan tehtävän organisoidusti ja hallitusti toteuttamaan Žižek velvoittaisi armeijan. Armeija on hänen mielestään ainoa joka siihen pystyisi.

Pakolaisten hyväksymisen ja sijoittamisen kriteerit täytyisi muotoilla selkeästi; keitä ja kuinka paljon otetaan vastaan. Siihen vaikuttaisivat pakolaisten toive päästä maahan jossa jo ennestään elää heidän sukulaisiaan, eri maiden resurssit mutta myös kulttuurilliset erot. Yhteen sovittamattomien kulttuurillisten käsitysten eroavaisuudesta johtuen tarvittaisiin kaikkia sitovat vähimmäisohjeet uskonnonvapauden harjoittamisesta, yksilönvapauden suojasta ryhmän painostusta vastaan, naisten oikeuksista ja ennen kaikkea ehdotonta suvaitsevaisuutta erilaisia elämäntapoja kohtaan. Jos ohjeet ja keskustelu eivät auta, olisi turvauduttava lain voimaan sen kaikissa muodoissa. Jos kaikki osapuolet eivät jaa tai kunnioita samoja sitovia sosiaalisen toiminnan muotoja, ns. monikulttuurisuus muuttuu tietämättömyydeksi ja pahimmillaan vihaksi. Liiallisessa suvaitsevaisuudessa Žižek näkee omat ongelmansa. Pelkän kunnioittamisen lisäksi hän kehottaa esittämään haasteen yhteisestä kamppailusta, ”sillä ongelmamme ovat nykyisin yhteisiä ongelmia.”

Isisin kaltaisen terrorismin Žižek näkee islamilais-fasistisena vastineena eurooppalaisen maahanmuuttovastaisen rasismin toimille.

Kirjansa Žižek päättää epäileviin sanoihin: ”Ehkä tällainen globaali solidaarisuus on utopia. Mutta jos me emme tee mitään, olemme todella hävinneet. Ja ansaitsemme sen.”