Kuka mitenkin

Kiipeily ammattina ja harrastuksena on ollut telkkarissa hyvin esillä viime viikkoina. Pari dokumenttia on nähty sherpojen erikoisen ammattikunnan osalle koituneista vaikeuksista kahtena edellisenä vuonna Everestillä.  Suomikiipeilykin on esitelty aina Matti A. Jokisesta alkaen dokumentissa Kylmää kiveä. Julkisuudesta ja vuorilta vetäytynyt entinen vuorikiipeilijä Veikka Gustafsson pääsi ohjelmassa myös ääneen.  Gustafsson kertoili kokemuksistaan olohuoneessaan, jonka ”komistuksena” ajoi maton virkaa karhun talja.

Gustafsson on ilmoittanutkin siirtyvänsä vuorilta savanneille. Eläinten kimppuun Veikka käy paitsi pyssyn voimalla myös mahdollisesti oman suurriistaan keskittyvän yrityksen turvin. Kaikki kasitonniset lakkariinsa hoidellut ja eläköitynyt vuorispesialisti keskittyykin vuorien sijasta keräämään jatkossa trofeita seinälle. 

Kokonaan toista äärilaitaa luonnossa liikkumisessa edustaa viime vuoden luontokirjan teoksellaan Korppiretki pokannut Mika Honkalinna. Omakohtainen ja viisas teos taidokkaine kuvineen pitää sisällään kypsää ja punnittua puhetta tekijän luontosuhteesta. Honkalinna ei voi ymmärtää huvikseenammuskelua ja ihmiselle ominaista tapaa pitää kaikkia eläimiä itselleen kuuluvana omaisuutena. Honkalinna näkee tuossa kaikessa itse itsensä alentamisen viettitasolle, joka sallii luonnon hyväksikäytön ja ahneuden.

Honkalinna tekee myös toisen merkittävän huomion; aidon luontokokemuksen saavuttamiseksi ei tarvitse matkustaa maailmanääriin . Lähimetsäkin riittää. Hän kertoo löytäneensä paikkansa hitaasti yleiskuvaajaa tiiviimmän sisällön ja merkityksen etsijänä. Niin erämaa kuin myös kotimetsä ovat molemmat löytäneet kokoisensa paikan ajatuksissa ja tekemisissä. Honkalinna arvelee, että ihminen tarvitsee ainakin jonkinlaisen luontosuhteen ymmärtääkseen ja jäsentääkseen maailmaa. Hän näkee luonnonvalokuvaajan roolin eräänlaisena välittäjänä ihmismaailman ja muun luonnon rajalla. Hyvä luonnonkuvaaja ymmärtää näitä molempia – toinen jalka tukevasti ihmisten rakentamassa maailmassa, toinen syvällä metsässä.

Mika Honkalinna: Korppiretki, 2016. Maahenki Oy