Byrokratian kukkanen

Juttu painotuoreesta Helsingin Uutiset -nimisestä aviisista (HU 16.9.2015); mies sai sakot kun käytti ulkomailta ostamaansa parkkikiekkoa. Kiekko on täysin identtinen suomalaisen vastineensa kanssa lain määrittelemää sinistä myöten. ”Laittomaksi” sen tekee kiekon vääränkielinen teksti.  Sakot saanut mies on vienyt asian hallinto-oikeuteen joka aikanaan istuu alas pohdiskelemaan tätä kimuranttia dilemmaa.

Kiekon ”virhe” oli siinä että siinä luki sana saapumisaika englanniksi ja saksaksi eikä suomeksi ja ruotsiksi kuten tieliikennelaki edellyttää. Kiekon idea on täysin sama kuin suomalaisessa kiekossa. Se antaa pysäköinnintarkastajalle saman informaation.

Minkälainen ihminen pystyy kyseenalaistamaan tuollaisen kiekon käytön ja lyömään tuulilasiin sakkolapun? Pahansuopa, ilkeä, kostonhaluinen vai äärimmäisen tunnollinen ja hyveellinen järjestyksenystävä. Minkälainen on se yhteiskunnallinen järjestelmä joka ottaa hallinto-oikeutta myöten hoitaakseen valitusmenettelyn tällaisessa asiassa? Montako sataa metriä onkaan leveä se kirjasarja joka Suomen lakikokoelmana tunnetaan? Ja montako uutta lakia on Suomen eduskunta laatimassa niillä töin vuosittain? Kaikki tarpeellisia? Millä mittarilla erotellaan tarpeellinen virkavalta tarpeettomasta byrokratiasta?

Tällaiset parkkikiekkotapaukset ovat omiaan heikentämään ihmisten luottamusta virkavaltaa ja sen käyttämää oikeutta ja harkintaa kohtaan. Meissä suomalaisissa on outo itsekurituksen ja armottomuuden juonne toinen toisiamme kohtaan. Minkälainen siis mahtaisi ollakaan galluppitulos parkkikiekkotapauksessa jos sitä suomalaisilta kysyttäisiin. Kuinka moni olisi valmis antamaan sakot kiekon käyttäjälle?